keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Onnen potkaisu



Välillä musta tuntuu, että "onni potkii päähän" koko ajan. Epäonnea ja surkeita sattumuksia on ollut välillä ihan riittämiin. Mutta nyt voin kyllä sanoa, että onni on ollut myötä ja tulevaisuus on taas kirkkaampi. Pääsen nimittäin vihdoin eteenpäin urakehityksessäni, kun sain ihan oikean, oman alan työpaikan. Tästä eteenpäin toimin ainakin puoli vuotta sijaisena Sysmässä, maatalouskaupan myyjänä. Kymmenien ja taas kymmenien hakemuksien jälkeen pääsin kerrankin haastatteluun asti ja vielä samana päivänä sain hyppiä tasajalkaa ilosta kuullessani tulleeni valituksi. Ihan mahtavaa, kun tämä työttömänä kituuttaminen loppuu!

Tosin työt taitaa vähän sitten haitata tätä harrastuspuolta, heh. Minulla on Sysmässä ihan 8 tunnin kokoaikatyö ja kun siihen lisätään vielä noin 40 minuutin työmatkat, niin väistämättä jää vähemmän aikaa heppailuun. Mutta enköhän mä silti jotenkin selviä arjesta. Selvisinhän minä lukiosta ja AMK-opiskelustakin koiran ja hevosen kera. Sisun kanssa normaaliarjen lisäksi jatketaan ensi sunnuntaista alkaen taas agilityä. Hommaa siis riittää, joten voi olla, että bloggaamiset ja kuvaamiset jää vähemmälle. Ainakin tulee vähemmän istuttua pleikan tai Netflixin äärellä, heh. Innolla (ja jännityksellä) odotan kyllä ensimäistä työpäivääni.


Kirpsakka pakkanen, mutta niin upea auringonpaiste

Elviksenkin kanssa onni on kääntynyt kenties jo parempaan suuntaan.  Elviksen iho vaikuttaisi alkavan parantua. Uusia kaljuja alueita ei ainakaan ole tullut ja vanhat kaljut hilseilevät ihon uudistuessa kovaa vauhtia. Huh jospa tästä nyt selvittäisiin. Ratsastaessa Elvis on ollut kauhean kiva. Sunnuntaina ja tänään tiistaina ollaan treenailtu kentällä. Ohessa olevat kuvat ja videonpätkä ovatkin Jennan puhelimella sunnuntaina loppuraveista kuvaamia. Elvis on kentällä ollut reipas, omalla moottorilla kulkeva ja samalla täysin kuuliaisesti kuunteleva. Se on tehnyt alusta loppuun saakka parhaansa mukaan kaiken pyytämäni. Ruuna onkin näyttänyt varsin kivaa ravia ja laukkaa, kunhan minä vain osaan/muistan pyytää. Ihan itsestään ei tietenkään hevonen voi täydellistä suoritusta tehdä :D Nyt kun saisi vielä itselleni opetusta niin, että osaisin käyttää tarjolla olevan potentiaalin. Ehkäpä sitten palkkarahoista voisi osan laittaa ratsastustunteihin?





Maastossakin Elvis on ollut oikein edukseen. Vauhtia sillä kyllä on riittänyt, mutta silti se on suoriutunut esimerkiksi kaverin kanssa laukkaamisesta ilman riemun riistäytymistä. Erityisen ylpeä olin Elviksestä eräänä maastokertana, kun ohitimme hämärän aikaan metsäkoneen. Moto oli noin 100 metrin päässä tiestä, metsän keskellä työtä tekemässä. Kirkkaat valot kajastivat ja ryminä kaikui koneen kaataessa ja karsiessa kuusia. Moni hevonen olisi varmaan tässä vaiheessa kääntynyt kotia kohti. Elvis kuitenkin jatkoi eteenpäin, hieman jännittyneenä, muttei kauhuissaan. Se ei säpsähtänyt edes silloin, kun puu tömähti maahan meidän ollessa ihan kohdalla. Kehuin Elvistä vuolaasti koko koneen ohituksen ajan. Kehut saikin sanoa hyvin kuuluvaan ääneen, sillä moton karsiessa oksia meteli oli kova. Kaiken lisäksi ohitettiin vielä tien reunaan pysäköity traktori aivan kasuaalisti. Eipä pidä ruuna moittia, etteikö se olisi maastovarma!

Näihin positiivisiin tunnelmiin onkin kiva lopettaa tämä postaus. Yritän vielä kirjoitella mahdollisimman usein meidän tekemisiä ja tapahtumia. Onhan mulla vielä viikonloput vapaata aikaa!

2 kommenttia:

  1. Eksyin blogiisi, ja ainakin tämän yhden postauksen ja ulkoasun perusteella vaikuttaa kivalta. Ja supersuloinen hevonen! :)

    caroansku.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ja tervetuloa lukijaksi :) Kävin katsomassa sinunkin blogisi!

      Poista